Tänä vuonna hiihtolomaa vietetään…

perjantaina 2. maaliskuunta 2012 kello 10:45

…sairastellessa. Kurjaa kaikkien kannalta. Koko perhe sairastui samaan aikaan ja oli tiukkaa vuorotella mieheni kanssa pienen, kipeän tytön hoivaamista kun itsellä oli lämpöä liki 39°C. Onneksi parannuin nopeinten ja jaksoin hoivata kahta toipilasta. Likka on vieläkin lievästi kuumeinen ja kuumepäiviä on kertynyt jo peräti kahdeksan. Onneksemme tytön yleisvointi on hyvä, jaksaa leikkiä ja olla oma itsensä sekä syö kohtalaisesti. Stressaa hieman ensiviikon koulun alkaminen, koska toivoisin että tyttö olisi siihen mennessä jo täysin terve. Minulla olisi alkamassa uusi jakso josta ei ole hyvä jäädä miltään tunneilta pois, kun kurssin aiheet ovat melko haastavia.

Hiihtoloman aikana on ollut melko rankkaa myös oman psyykeen jaksamisen kanssa. On ollut fiiliksiä ettei jaksa enää kestää iänikuista pahaa oloa, joka puskee välillä huonoina päivinä rajusti esiin. Viittaan nyt tässä niihin traumoihin ja vaikeaan menneisyyteeni, joita ei ole vielä pystytty oikeiden ihmisten kanssa selvittämään. Haluaisin tämän ”loppuvan” ja se vaatisi oman perheeni eräitä ihmisiä paikalle ja selvittäisimme asiat perinpohjin. Haluan sen mielenrauhan, jotta voin unohtaa kaiken taakseni jollain tapaa. Ongelma on siinä, etten pysty _yksin_ kohtaamaan kasvotusten näitä ihmisiä ja saati puhua heidän kanssa näistä. Pelkään niin valtavan paljon, että saan aikaan melkoisen sekasotkun ja väärinkäsityksien myrskyn ja sitäkin, että minut hylättäsiin lopullisesti. En ole vielä keksinyt keinoa miten voisin puhua XY henkilöiden kanssa tästä ilman, että he tuomitsevat ja leimaavat minut valehtelevaksi paskiaiseksi lopun elämäni siitä kun avasin suuni tietystä aiheesta jota he eivät välttämättä muista enää tai koe sitä niin suureksi asiaksi kuten minä. En tiedä mitä mieltä he ovat asiasta. Pelkoni pitää kaiken pahan sisälläni, joka taas tuntuu tuhoavan minut hitaasti. Toivon silti että jonain päivänä he huomaavat tämän kirjoituksen ja ymmärtäisivät miten paljon minuun sattuu ja tulee sattumaan kun asioista ei puhuttu tai tulla puhumaan.

Takaisin tähän hiihtolomaan. En ole ehtinyt virkata amigurumeja paljoa ollenkaan, ehkä jonkun pupun raajoja virkkailin ja aloitin työstämään vaaleanpunaista pandaa joka ei ole vielä valmis. Näistä juttua myöhemmin kun valmistuvat. Jei!

***

Onko teillä toiveita mistä kirjoittaisin Mitä pidätte töistäni Millaisia amigurumeja toivoisitte minun tekeväni AmigurumiOpas on työn alla. :-)


4 kommenttia artikkeliin “Tänä vuonna hiihtolomaa vietetään…”

  1. 1 Nisha (2. maaliskuuta 2012 kello 11:12):

    Toivottavasti saat kaikki selvitettyä kyseisten ihmisten kanssa. Ymmärrän kyllä, että pelottaa.. :(

    Sun amigurumit on ihania. Tee mustekala! Sellainen tosi söpö, tämäntyylinen: http://fc00.deviantart.net/fs51/f/2009/276/6/e/Amigurumi_Octopus_by_Hello_Pebbles.jpg

  2. 2 vonHattunen (2. maaliskuuta 2012 kello 11:22):

    Kiitos Nisha kommentistasi!

    Ihana vinkki vaaleanpunaisesta mustekalasta! Voisin soveltaa joitakin ohjeita tehdäkseni moisen söpöyden.

  3. 3 Kea (11. maaliskuuta 2012 kello 17:21):

    Toivon todella, että saat ne ikävät muistot pois jollakin tavalla, vaikka puhumalla tiettyjen ihmisten kanssa, ja jatkat elämääsi perheesi ja ystäviesi parissa onnellisena, jos se olisi mahdollista. Voimia ja jaksamista! <3

    Minulla olisi ehdotus sinulle ;) tekisitkö minulle tuollainen rotikka-amigurumi? ^^
    http://4.bp.blogspot.com/-3EXQ6jB8-Eo/TjnCMjsu-6I/AAAAAAAAACE/iHDMWhM0ILI/s1600/IMG_2155.JPG

  4. 4 vonHattunen (11. maaliskuuta 2012 kello 18:57):

    Hei Kea!

    Kiitos kommentistasi! Löysin blogin josta löytyi tuo Rotikka-amigurumi. Onnistuin löytämään sivuprofiilin joka auttoi hahmottamaan millaisesta amigurumista oli kyse. Uskoakseni pystyn tekemään tuon, sillä onnekseni löytyy nyt isoja muovisilmiä. Teen heti kun saan tarvittavat materiaalit jossain vaiheessa. :)

    Kiitos Kea, ihanasta vinkistä!


Jätä vastaus