Sisäkorvaistute osa 7: leikkaus

perjantaina 4. heinäkuunta 2014 kello 19:47

Saavuimme tiistaina 1.7. hieman ennen kahta potilashotelliin, johonka piti maksaa ennakkoon ja pari yötä olisi ollut tarkoitus yöpyä. Ensimmäisenä yönä me kaikki yhdessä eli minä, puolisoni Rolle ja 10kk ikäinen poikamme ja seuraavana yönä pojat keskenään yhdessä. 5v. tyttäreni Lotta oleskeli papan luona hoidossa leikkauksen ajan. Tämä ratkaisu oli helpoin meille kaikille.
Ilta menikin sitten lepäillessä ja Manun kanssa touhuillessa. Yö oli vaikea, jännitti liikaa ja verotti yöunet senkin edestä.

hotelli

2.7. Leikkauspäivä. En saanut unta yöllä puoli kahden jälkeen joten päätin herätä jo viideltä ja aloin pukemaan sekä keräämään kamat kasaan valmiiksi ennen kuin lähdetään kävelemään osasto K4:selle. Huoneen numero oli 4 ja sänkypaikka 2, ikkunan vieressä. Muita potilaita ei näkynyt, olin ainoa.

Sairaalaan tullessamme eksyimme hieman matkalla työmaan takia. Oli muutama minuutti aikaa ilmoittautua osastolle ja menin paniikkiin. Juoksin melkein loppumatkan hoputtaen Rollea. Ilmoittautumispisteessä ei ollut ketään ja sekään ei auttanut oloani yhtään. Paniikki meinasi iskeä. Etsittiin joku joka osaisi kertoa missä ihmiset ovat. Löytyi melko pian se tiskin tyyppi, joka otti minut vastaan osastolle ja heti pääsinkin omaan huoneeseen.


Ennen esilääkitystä kerroin aamun fiilikseet. :)

Vaihdoin sairaalaan tottuneena automaattisesti sairaalavaatteet päälle, mutta sitä ennen sain käskyn pestä kainalot nopeasti kun onnistuin hankkimaan hien itselleni kun ”€juoksin”€ osastolle. Hoppu siksi, kun esilääkitys piti aloittaa heti. Annettiin käteen rauhoittavia, todennäköisesti Dormicumia. Lääkkeen oton jälkeen puheeni alkoi sammaltaa ja muisti pätkiä.

Yhtäkkiä oltiin menossa leikkaussaliin. Vaikka olin rauhoittavien vaikutuksen alaisena, niin muistan jotain pientä salin toiminnasta. Sali oli vihreä, jos oikein muistan. Minulle laitettiin antureita sinne sun tänne rintakehään ja ilmeisesti muuallekin. Tämän jälkeen muistin enää vain sen suun eteen laitettavan hengitysmaskin ja laskin hengittäneeni kolmesti, jonka jälkeen pimeni kaikki. Aivan kuin kroppa laitettiin katkaisijasta OFF-tilaan.

***

Puoli neljän aikaan taisin heräillä heräämössä. Täysin varma en ole ajankulusta, mutta suurin piirtein. Näin sekavia unia ennen herättyäni ja säikähdin jotenkin. Aivan kuin päässä raksutti, että hei nyt mä voin herätä. Silmät eivät meinanneet aueta sitten millään. Torkuin hetken ennen kuin sain silmät kunnolla auki ja siihen meni reilu tunti. Iltapäivällä viideltä taisin päästä osastolle takaisin omalle paikalleni.

side

Hetken olin yksin odottamassa Rollen ja Manun tuloa. He olivat kaupungista tulossa hotellin kautta osastolle. Siinä kesti jonkun aikaa. Olin niin väsynyt ja päätä jomotti koko ajan. En jaksanut jutella paljoa Rollen kanssa. Sain silmät pysymään auki vaivoin. Nukuin tunnin verran. Kahdeksalta illalla kokeilin syödä iltapalaksi pari ruokalusikallista marjakeittoa, mutta pahoinvointi hyökkäsi päälle. Pyysin hoitajalta pahoinvointilääkettä ja se auttoi. Yön nukuin pätkissä aamuun asti. Alkuyö oli tuskallinen, kun särki päätä ja asento oli jatkuvasti kamalan huono. Pikkuhiljaa säryt hävisivät aamua kohden.

Heräsin viiden aikaan aamulla ja päätin etten nuku enää. Yhtäkkiä tupsahti pari hoitajaa kysymään vointiani ja toinen heistä laittoi kuumemittarin kainalooni. Pyysin jogurttia ”€aamupalaksi”€, kun nälkä yllätti. Kuumetta ei ollut, mikä oli tosi hyvä juttu. Ja kaikista eniten olin iloinen siitä, että sain jogurtin pysymään mahassa ilman pahoinvoinnin tuntua. Ennen kahdeksaa Rolle ja Manu tulivat paikalle. Olin niin iloinen nähdessäni heidät taas.

RolleManu

Lääkäriä en ollut tavannut vielä leikkauspäivänä, joten seuraavana aamuna jossain vaiheessa hoitaja ilmoitti, että kartiokeilakuvaus pitää ottaa ja lääkärin tapaaminen. Kuvaus meni hyvin ja kesti toki pienen hetken ennekuin saatiin hyvät kuvat. Leikkaava lääkäri Aarno D. kävi morjeestamassa meitä. Kyseli vointia ja kertoi leikkauksen menneen paremmin kuin hyvin. Lääkäri näytti minusta hieman huolestuneelta ja olikin pyytänyt etten nostele yhtään mitään painavaa viikkoon. Pyysi myös Rollea jäämään kotiin avuksi.

Sain kotiin mukaan e-reseptin, josta sain läjän 600mg buranaa jota saa popsia kolmesti päivässä tarvittaessa. Ensimmäisenä yönä kotona tarvitsin jo buranaa nukkumaan mentäessä ja aamulla herätessäni. Muuten ei särkenyt päätä sen kummempaa. Huimaus onkin toinen juttu. Sitä esiintyi vielä toisena päivänä ja todennäköisesti menee hetki ennen kuin se menee ohi. Sain myös verkkomyssyn mukaani. Se ei ollut kovin mukava yöllä, takkujen takia kaulassa kiristi mahdottomasti. Rolle koitti vähän löysentää sitä etten tukehdu siihen kesken unien. :D

Leikkaus kesti kaiken kaikkiaan ehkä (en ole vieläkään satavarma tästä) noin 6 tuntia. Leikkauksen kestosta johtuen piti asentaa pissakatetri. Ja mitähän muuta kammottavuuksia laitettiinkaan”€¦ No kuitenkin. Olo on nyt ihan ok, mutta pientä särkyä päässä esiintyy silloin tällöin. Olo kuitenkin paranee päivä päivältä vähän kerralla. Hiljaa hyvä tulee.

oikeakorva

Oikea korva (yllä) ja vasen (alla)

vasenkorva

Tikit poistetaan 17.7. omalla terveysasemalla ja aktivointiin en saanut ikävä kyllä aikaa näin keskellä kesää. Näillä näkymin aika irtoaa viimeistään elokuun alussa. Tältä siis tuntuu saada bilateraaliset sisäkorvaistutteet. Astetta verran rankempi kokemus on tämä tuplien leikkaus verrattuna yhteen SI-leikkaukseen.

Toivottavasti tämä odotus ja koettelemus palkitaan sitten myöhemmin. Tai siis maksaa itsensä takaisin.


3 kommenttia artikkeliin “Sisäkorvaistute osa 7: leikkaus”

  1. 1 vierailja22 (5. heinäkuuta 2014 kello 13:24):

    Hei Veera! Näyttää että leikkaus meni hyvin ja onnistui hyvin! Siistit tikit! :) Oletko vielä sairaalassa vai pääsitkö jo kotiin lepämään? :) halit ja halit! :)

  2. 2 Kuurosokean vaimon tukena sisäkorvaistuteleikkauksessa (13. heinäkuuta 2014 kello 23:05):

    […] — von Hattunen – Sisäkorvaistute osa 7: leikkaus – Ote Veeran blogista. Veera on kirjoittanut vaihe vaiheilta leikkauksen kuulumisia (ennen ja jälkeen) omaan blogiinsa, kannattaa käydä lukemassa. […]

  3. 3 Kaarina Nivala (21. heinäkuuta 2014 kello 18:21):

    Tsemppiä sinulle toipumiseen!


Jätä vastaus