Sisäkorvaistute osa 3: Ensimmäinen käynti KYSissä

lauantaina 22. maaliskuunta 2014 kello 17:39

Tilasimme valmiiksi pari päivää ennen KYSiin (Kuopion yliopistollinen sairaala) reissua KELA-korvattava taksikyyti meno-paluuna. Kuski oli erittäin mukava ja selkeäpuheinen. Kerroin etten kuule kovin hyvin keskustella. Matka sujui Jyväskylästä Kuopion Puijon sairaalaan hyvin. Mitä nyt jouduttiin etsimään oikea rakennus. Kuski jäi odottamaan minua noin 3 tunniksi.

Paikka hukassa
Missä on pääovi Missä on Kuulo- ja tasapainokeskus En ole koskaan aiemmin käynyt KYSissä. Kyselin ehkä viideltä eri ihmiseltä minne minun täytyi kävellä, jotta pääsisin sinne oikealle polille. Löytyihän se lopulta parin erehdyksen kautta.

Ilmoittautuminen
Ilmoittautumispisteessä oli erittäin mukava nainen. Aivan heti alussa hän kysyi, että millä kulkuneuvolla tulin paikalle. Kerroin taksikyydistä. Sain laskun ja matkakorvauslaput. Menin odottamaan aulaan lääkäriä.

Minulla on aina sairaalareissuilla tulkki tilattuna. Olin aluksi aivan paniikissa, kun huomasin ettei tulkki ole ajoissa paikalla. Pienen piinaavan hetken jälkeen tulkki tupsahti paikalle sovittuna aikana. Helpotus oli valtava. Tutustuimme hetken toisiimme ja höpöttelimme koirista. Ja yhtäkkiä ilmoittautumispisteen nainen tuli kertomaan meille ettei lääkäri voi vielä ottaa minua vastaan, kun hän on leikkaussalissa. Odotimme kaiken kaikkiaan tunnin häntä. Murehdin samalla siitä, että ehdinkö hoitaa kaiken ennen kuin taksin kanssa sovittu lähtöaika koittaa.

Lääkäri
Nimeäni huudettiin ja kättelin lääkäriä. Kerroin olevani valmis 17 vuoden jälkeen ottamaan implantin. Minulle tosiaan tarjottiin implantti ensimmäisen kerran ollessani 10-vuotias, kieltäydyin voimakkaasti sillä en kokenut tarvetta sille. Samalla linjalla olen ollut nämä kaikki 17 vuoden ajan. Kerroin myös kiusaamisesta ja peloista joiden takia en aiemmin ollut valmis tähän prosessiin. Lisäsin vielä painaviksi syiksi Usherin syndrooman etenemisen, opiskelujen saattamista loppuun sekä pienten lasten kanssa touhuamisessa sattunesista ongelmista kuulon osalta. Lääkäri nyökytteli ja ymmärsi täysin tilanteeni.

Kerroin myös siitä, että olen ottanut reippaasti asioista selvää. Riskeistä, kokemuksista ja ennen kaikkea haalinut itselleni vertaistukea. Olin jonkin aikaan pohtinut otanko MED-ELin vai Cochlearin. Kysyin vielä lääkärin mielipidettä asiaan. Hän kertoi ettei halua mennä tyrkyttämisen puolelle, mutta kertoi mielellään molempien eduista. Se helpotti minua ymmärtämään mitä eroja näissä kahdessa on eri laitteissa on. Ja kenellekkään ei varmasti tullut lopullinen valintani yllätyksenä, sillä Cochlear Nucleus 6 oli varma valinta itselleni.

MRI ja TT -kuvista vielä. Kuvat olivat priimaa ja päässä ei mitään vikaa löytynyt, toisin sanoen ei ole estettä leikkaukselle. Kuulohermot tallessa ja toimivat. Helpotus oli valtava kun kuulin nämä sanat.

Sitten päästäänkin siihen, että kumpaan korvaan ensin leikataan. Tässä vaiheessa sanoin rehellisesti suoraan haluavani molempiin korviin, mieluusti kerralla molemmat. Tiesin kyllä, ettei aikuisille tehdä pahemmin kahden korvan leikkausta samalla kertaa. Ainoastaan lapsia.

Odotin jo tässä vaiheessa lääkärin toppuuttelevan minua ja kieltäytyvänsä leikkaamasta samaan aikaan molempia korvia. Mutta sitä kieltoa ei tullut. Kysyin vielä, että jos otan nyt yhden ja milloin toinen leikattaisiin. Kulemma puolen vuoden kuluessa. Perusteli syyksi hyvin heikot käyrät ja leikkausta ei kannata enää pitkittää. Sitten möläytin ääneen, että onko mitenkään mahdollista saada näin aikuisena kaksi implanttia samalla kerralla jos tilanne on tämä. Lääkäri kertoi sen olevan hyvinkin mahdollista.

Tämän jälkeen hän kysyi vielä haittaako minua jos olisin 6 viikkoa kuurona, siis aivan kuurona. Sanoin ”ei” ja hymyilin suuresti. Kerroin pärjääväni aivan loistavasti viittomakielen kanssa. Tuntui jotenki älyttömältä tuo kysymys omalla kohdallani, mutta ymmärsin kyllä pointin miksi näin kysyttiin. Itseasiassa naureskelin itsekseni. Koen sen valtavana etuna olla kaksikielinen. Ja tässä tapauksessa etu oli tarpeen.

Olin samaan aikaan aivan liekeissä ja innoissani ja samaan aikaan epävarma ja kyseenalaistin sen, et tulkkasiko tulkki mahdollisesti tuon edellisen keskustelun väärin. Oli ihan pakko vielä varmistaa, että onko tämä todellakin toteutettavissa ja päätös vahvistettu. Vastaus oli ”kyllä”. Silloin tunsin lentäväni avaruuteen asti. En voinut uskoa todeksi. Koin olevani niin onnekas ja halusin jakaa puolisoni kanssa nämä eeppiset fiilikset.

Kuulotutkimus uusiksi
Otettiin vielä kerran samat kuulotestit kuten tammikuussa KS-KS:ssa. Tulokset vastasivat täysin. Sanojen erottelussa en meinannut pystyä keskittymään ollenkaan kuunteluun, kun olin niin fiiliksissä ja päässtäni pyörällä. Piti ihan hillitä itseäni, tosissani!

Leikkaukseen liittyvät kyselyt ja ohjeet
Keskustelin kolmannen henkilön kanssa leikkaukseen liittyvistä asioista. Terveydentilaa tarkisteltiin, otettiin verenpaine, paino, sykkeen tasaisuuden tarkistus. Annettiin potilasohje käteeni, jossa kerrotaan mitä asioita pitää ottaa huomioon ja päivä ennen leikkausta liittyviä tärkeitä huomautuksia kuten pesu, ruokailu, ym. Kyselin sitten, että mites nämä takut. ”Pitääkö ajaa irokeesiksi”, kyselin. Ei kuulemma tarvitse ja hiusta otetaan vain vähän pois. Tämä oli tavallaan helpotus itselleni, mutta toisaalta maailmani ei kaadu siihen jos muutama  hassu takkunen lähtee veks.

Kotiinpaluu
Leikkaukseen liittyvistä kysymyksissä venyi sen verran, että piti tulkin avustuksella soittaa taksikuskilleni. Selitin tässä kestävän vielä hetken. Kuski oli erittäin ymmärtäväinen ja odotti kärsivällisesti. Loppujen lopuksi hän joutui odottamaan vielä vain noin 20 minuuttia.

Täytin leikkaukseen liittyvän lapun, jossa kyseltiin kaikenlaisista sairauksista. Palautin laput ilmoittautumispisteeseen ja lähdin heti etsimään autoa. Kotimatka meni ihmeen nopeasti. Odotin vain pääseväni kertomaan kaiken tämän miehelleni.

***

Lopuksi kippis tälle imppaprosessille!

 

RosePommac

Ps. Tää Pommac Rosé on muuten hyvää!

 


Viittomakielen päivä 12.2.

keskiviikkona 12. helmikuunta 2014 kello 00:01

Upean ja ytimekkään videon tekivät Jyväskylän yliopiston opiskelijat. Hyvä TE! Ja nyt siihen videoon:

Muistakaa viittoa!


Usein kysytyt kysymykset – part 4

maanantaina 2. tammikuunta 2012 kello 21:17

K: Miten kuurosokea voi ylittää tien, kävellä ulkoilmassa etc, vai miten mahdollista se on

V: Useat käyttävät opaskoiraa apunaan ja minulla sellaista ei edes ole. Voihan sitä saattajaa käyttää jos siltä tuntuu, mutta entä jos saattaja ei satu olemaan lähimaillakaan. Joten, en ole vielä itse keksinyt tähän keinoa kuin olla vain kotona kunnes joku tulee auttamaan. Itse uhkarohkeasti ylitse menen vain ja silloinkin pitäisi olla keppi mukana niin autoilijat varmana tajuavat, että ei näe tää immine. Moottoritiet on toinen juttu sitten. Sanon tätä ”venäläiseksi ruletiksi”. Minua pelottaa joka kerta ylittää tie, mutta en voi kotiinkaan jäädä. Onneksi ei ole vielä kertaakaan käynyt näin, että oisin loukkaantunut missään tilanteessa.

K: Syrjitäänkö sinua, tai yleisesti kuurosokeita, kuurosokeuden takia

V: Kyllä ja ei. Vähän riippuu tilanteesta. Nykyään otetaan paremmin näkövammaiset eri paikoissa huomioon vrt. aiemmin. Busseissa tulee eniten närää johtuen siitä etten näytä tarpeeksi vammaiselta saadakseni saattajaa bussiin tai näytä ylipäätänsä kuurosokealta. Tästä enemmän juttua täällä: Uskomaton bussikuski – Rollemaa.

Pahin syrjintä tapahtui ollessani peruskoulussa. Olin jotain yli 10-vuotias. Näkökenttäni oli silloinkin puolet pienempi kuin norminäkevällä. Minut usein heitettiin ulos liikuntatunneilta siitä syystä, että heidän mielestään minä pelleilin ja feikkasin eri joukkuepeleissä esim. ottamatta tahallaan pallosta koppia tai en osunut sulkapalloon ollenkaan tekemällä huteja yhteen menoon. Tästä jäi pahat traumat liikunnasta.

K: Miten hyvin selviydyt päivän askareista, vai tuottaako esim. ruan tekeminen hankaluuksia

V: Hyvin selviän kunhan tiedän missä ovat mitkäkin tavarat kuten esim. imuri, astiat, rätit, harjat ja pesuaineet. Kauppareissut ja roskien vieminen on aina hankalaa hämärässä joten yritän hoitaa nämä päiväsaikaan jolloin on enemmän valoa nähdä liikkua ulkona. Ruokaa teen sujuvasti mitä nyt välillä putoaa jotkin ainekset lattialle. Pyydän yleensä tytärtäni tai miestäni etsimään pudonneet jutut. Sormeen en sentään ole leikannut vielä haavoja.

K: Mikä on tosi mälsää kuurosokeudessa Mikä on parasta

V: En pääse enää tekemään tiettyjä juttuja mistä pidin todella paljon. Näitä ovat mm. sulkapalloilu, koripalloilu, agility, lumilautailu, pyöräily ja salibandy.

Myönnän sen etten tähän ihan heti saanut päähäni mitään mikä olisi tässä usherissa parasta. En ole oikein saanut kunnollisia ystäviäkään tämän hankalan kommunikaation takia. Apuvälineet tulevat ilmaiseksi, se on iha jees, mutta ei kyllä korvaa sitä mitä olen menettänyt näön heikkenemisen myötä.

Toisaalta, ilman tätä sairautta en olisi todennäköisesti päässyt ulkomaille matkustamaan. Kävin jopa Pohjois-Amerikassa luokkaretkellä tutustuen mm. Gallaudet Universityyn. joka on maailman ainoa kuurojen ja huonokuuloisten yliopisto ja olen nähnyt Valkoisen Talon. Ruotsi ja Tanska on myös tullut tutuksi pohjoismaiden nuorten kuurosokeiden leirien myötä. Olen siis näin ollen saanut muutaman ulkomaalaisen kaverin. Se on ihan kivaa. Jos vain osaa kansainvälistä viittomakieltä niin pärjää pitkälle.

Muistin tässä samalla, että perheemme on ollut useaan otteeseen mediassa mukana mm. lehtijutuissa joissa käsiteltiin aiheita kuten kaksikielisyys ja kuurosokeus. Olen ollut mukana tekemässä Usher tuli taloon-kirjaa.

K: Harmittaako sinua, että juuri sinulla on tämä sairaus

V: Kyllä ja ei. Asioilla on aina kaksi puolta. En edes osaa kuvitella millaista elämäni olisi ”terveenä” ihmisenä. Minä kuulevana ja näkevänä….ei. Se olisi liian outoa. Olen vain kasvanut tähän ja tottunut elämään vähällä näöllä ja kuulolla. Elämä olisi tietysti jollain tapaa helpompaa ilman usheria, mutta toisaalta usherius on tuonut sisältöä elämääni.

Usherissa on ollut aina haittapuolena kavereiden saaminen, varsinkin ’kuulevien’. Itse kun viihdyn ei-viittomakielisten seurassa. Monet ovat jostain syystä hirveän epävarmoja sokeita kohtaan. Opiskelupaikkaa ei millään meinaa saada. Töihin kovin monet työnantajat eivät huoli kuurosokeita jne… Kaikki on tehty niin vaikeaksi. Niin on varmasti muidenkin vammaisten kanssa sama juttu.

K: Miten hyvä tukiverkko kuurosokeille on esim. netissä

V: Minun mielestäni aika monella nuorella on hyvä tukiverkko netissä. Se on hyvä juttu ja kokemuksia voi vapaasti jakaa. Erityisesti IRC:ssä #kuurosokeat@QuakeNet on ollut ehdottoman mahtava paikka saada vertaistukea reaaliajassa. Siellä on surut ja ilot jaettu. Opittu uusia asioita ja tutustuttu uusiin ihmisiin joita ennen ei ole nähnyt tai kuullut.

K: Mitä apuvälineitä kuurosokea käyttää opiskelussa Miten KELA auttaa esim taloudellisesti Apuvälineet

V: Opiskeluun saadaan käyttötarpeen mukaan esim. tietokone, lukulaitteet, suurennuslasit, suurennusohjelma ja lukuohjelma tietokoneeseen. Ja tietenkin opiskelutulkit. Kaikki tämä maksu menee Kelan kautta. Kelaan tehdään ensin hakemus johon liitetään liuta lääkärilausuntoja ja sitten vasta tavarat toimitetaan suoraan kotiin valmiiksi asennettuina.

Itse saan datanomiopiskelijana kannettavan tietokoneen johon tulee erillinen näyttö ja Supernova-suurennusohjelma. Tietokoneessa on mm. opiskelussa käytettäviä ohjelmia mukana ja minun tapauksessa esim. Adoben tuotteet, uusin MS Office.

Sairaalalta saan suurennuslasin ja valkoiset kepit. Samoin kuulokojeet ja silmälasit. Nekin saan ilmaiseksi, paitsi silmälaseissa sairaala korvaa osan sen hinnasta. Näkövammaisena saan kunnalta taksipalvelun vammaispalvelun kautta. Tällähetkellä on käytössä 18 matkaa per kuukausi jossa on omavastuu 3,10″‚¬ per matka. Se oikeuttaa saamaan saattajan mukaan ilmaiseksi. Bussimatkoihin saan myös saattajan ilmaiseksi mukaan erikoiskortilla. Niitä saa NKL:n tai SKS ry:n kautta toimittamalla sinne ensin C-lausunnon jossa mainitaan, että on näkövammainen.

K: Paljonko apua tarvitset arkielämässä, esim liikenteessä

V: Ulkona liikkuessa tarvitsen paljon ohjausta. Erityisesti uudessa paikassa ja silloinkin, kun on hämärää. Keskusta on aina ollut hankala paikka ihmispaljouden takia. Törmäilen usein ihmisiin ja saatan kävellä jopa juoksevia lapsia päin. Joskus astun koiran tassun päälle bussissa tai jossain missä se on makuulla.

Minulla on vaikeuksia nähdä pimeässä ja kirkkaassa päivänvalossa kauas numeroita, eli bussit ovat haaste päivittäin opiskelumatkojen takia. Sitten kun tilanne menee vaikeaksi, niin minun täytyy alkaa käyttämään taksia koulumatkoja varten.


Kooste vuodesta 2011

sunnuntaina 1. tammikuunta 2012 kello 17:34

Vuosi 2011 oli tapahtuma”rikas”. Nyt kun tätä katsoo kokonaisuutena niin aika vähän on tullut koettua erilaisia juttuja. Ehtii sitä tänävuonna ja sitä seuraavalla jne…

Tammikuu:

Helmikuu:

  • Cherry 7UP maistettu
  • Angry Birdsiä pelattu ensimmäisen kerran mieheni iPodilla
  • Sain uuden puhelimen, HTC Desire Z
  • Foursquare otettu käyttöön
  • #pulina@QNet-talvimiitti
  • Juha Vuorisen Nokimusta seikkailu tsekattu

Maaliskuu:

  • Koko maaliskuu mennyt Juha Vuorisen kirjoja lueskellessa
  • Viittomakieliset Jehovat häiriköimässä toistamiseen
  • Angry Birds Rio pelattu ensimmäisen kerran

Huhtikuu:

  • Valintakokeisiin kutsuja odotellessa (selvisi lopulta ettei niitä ole)
  • Siitepöly piinaa
  • Maisa-syyyrialainen hamsterimme nukkui pois
  • Kutsu Viitaniemen JAO:on joustavan haun haastatteluun (datanomi)
  • Sain 86kpl FB synttärionnitteluita
  • Mieheni tekemä ihana syntymäpäiväkortti minulle <3

Toukokuu:

  • Sain ihanan kirjan: Karmivan suloiset amigurumit
  • Aloitin amigurumien tekemisen ensimmäisen kerran
  • Opin virkkaamaan ”magic ring”in
  • Muutama lätkäleskeys-päivä vietetty
  • Aloitin kuukauden mittaisen nuorten pajajutun, joka sis. nukketeatteria, taidetta, ym.
  • Projekti Totoro aloitettu (amigurumi)
  • Maalasin Jyväskylän Tourujoen sillalle Totoron
  • Opin rummuttelemaan djembellä

Kesäkuu:

  • Projekti Totoro: runko valmis
  • Minusta ja miehestäni tehtiin juttu YLEn Olotilaan
  • Sain tiedon pääsystäni tieto- ja viestintätekniikka linjalle JAO:on
  • Olin Kirkkoniemen laavussa ja sain paniikkikohtauksen siellä (syy: ötökkäkammo)
  • Löysin ihanan käsityösaitin ja hurahdin Ravelryyn
  • Opetin kuurosokeaa pikkusiskoani virkkaamaan amigurumeja
  • Sain ihanan EvilTeddy-laukun
  • Aloitin huippuihanan sarjan Gossip Girl 1 kauden katsomisen

Heinäkuu:

  • Eksyin Google+-palveluun
  • Nahkahääpäivämme (minä<3rolle)
  • Erikoisaurinkolasien hankinta ei mennyt putkeen (en vieläkään omista sellaisia)
  • Perheen kanssa Särkänniemessä ja tavattiin kivoja uusia naamoja
  • Miehen kanssa Tuska Open Air 2011:ssa 3pvän ajan

Elokuu:

  • Perheestämme lehtijuttu Meidän Perhe: Kosketuksen varassa
  • Aloitin opiskelut JAO Viitaniemi, Nuorten kauppa ja palvelu, Tieto- ja viestintätekniikka
  • Testasin The Sims Socialia
  • Vietetty kuurosokeiden kanssa iltaa <3
  • Neljän tähden illallinen tekstitettynä ensimmäisen kerran

Syyskuu:

  • Ihana viikonloppu Kinkomaan Vitapoliksen kuntoutumisen merkeissä ja vertaistukea
  • Jäin bussin ovien väliin
  • Jouduin käymään FinnGraf, FinnVisual, FinnMark ja FinnPack 2011 messuilla
  • Muumit-sarja tekstitettynä ensimmäisen kerran
  • Otin Facebook Timelinen käyttöön
  • The Sims 3: Lemmikit demo julkaistu

Lokakuu:

  • Löysin tosi hauskan blogin: Salmiyuck!
  • House M.D. 8 kausi alkoi
  • Meksikolainen ilta Kinkomaan Vitapoliksessa kuurosokeiden kanssa
  • Löysin Jyväskylästä ihanan lankapuodin: Titityy!
  • Kävin ensimmäistä kertaa PartyLite-esittelyillassa ja tuli tilattua tuoksuja ja lyhty
  • The Sims 3: Lemmikit virallisesti julkaistu, ostin ja pelasin
  • Sain mieheltäni metrin pituisen pehmonallen
  • Hurahdin Android Paper Camera-sovellukseen

Marraskuu:

  • Ensimmäiset koulukirjat hankittu (ma/fy/ru/äi) ja kävi kalliiksi
  • SKS ry:ssä kommunikaatiokoulutus kuurosokeiden perheille
  • Teatteri Totti: Tuhlaajatyttö – teatteriesitys tsekattu, viittomakielinen
  • Sain ensimmäiset Lush-saippuat

Joulukuu:


Usein kysytyt kysymykset ”€“ part 3

keskiviikkona 28. joulukuunta 2011 kello 11:05

K: Mikä on paras tapa kommunikoida kuurosokean kanssa

V: Näkevä ja kuuleva kohtaa kuurosokean, on hyvä olla tulkki mukana. Yleensä kuurosokeilla on monessa tilaisuuksissa oma tulkki. Näkevä ja viittomakielinen kohtaa kuurosokean, he voivat viittoa taktiilisti. Näkevä ja kuuleva voi yrittää silti keskustella kuurosokean kanssa, joka kuulee vielä jonkin verran.

Puheen pitää olla selkeää ja rauhallista. Kuurosokea saattaa lukea huulilta, joten kiinnitä huomio siihen. Katsekontakti on tärkeää. Kuurosokealla voi olla vielä näköä jäljellä lukea paperista tekstiä tai lukea kännykästä. Keinoja on monia, mutta ota ensin selvää näkeekö ja kuuleeko hän miten paljon, siten voidaan kommunikoida mieleisellä tavalla.

Älä pelkää kohdata kuurosokeaa, mene rohkeasti kommunikoimaan! Kokeilemalla opit! ps. Me ei olla vaarallisia. ;)

K: Miten kauan kestää oppia viittomakieltä, niin hyvin että pystyy sujuvasti kommunikoimaan toisen kanssa

V: Sanoisinko, että ei se kauanko menee, vaan se kuinka paljon haluaa panostaa viittomakielen opiskelemiseen. Esim. mieheni Rolle opetteli sormiaakkoset ensin ja sitten vasta viittomaan. Sujuvasti hän viittoi jo kolmessa vuodessa. Viitomakieltä tulee käyttää päivittäin, jotta kädet harjaantuu ja hahmotuskyky kasvaa. Yksin voi olla vaikeaa opetella, kun ei ole toista kenelle viittoa.

Kylmästi voisin sanoa, että ei edes vastavalmistuneet viittomakielen tulkit ole täysin valmiita sujuvaan viittomiseen. Se vie oma aikansa löytää oma tapa viittoa. Niinhän se on muidenkin kielien kanssa.

K: Säikähdätkö, jos joku tarttuu olkapäästä kun haluaa huomiosi Vai oletko tottunut

V: Säikähdän ja en. Vaihtelee tuo säikkyherkkyys minulla. Jotenkin siihen ei aina tunnu tottuvan. Joskus saatan saada järettömän slaagin jos mieheni taputtaa yllättäen olkapäätäni ollessani keittiössä kokkaamassa tai syvennyn lukemaan kirjaa sängyssämme.

Braille-kirjoituskone, pistekirjoitukset aakkosittain ja tyttäremme Lotta

K: Osaatko lukea pistekirjoitusta(oliko se sen nimistä)

V: Sormenpäillä en osaa vielä erottaa pisteitä. Osaan jonkin verran kirjoittaa Braille-kirjoituskoneella tekstiä. Opiskelin puolitoista vuotta Keskuspuiston ammattiopiston Arlan toimipaikkassa pistekirjoituksen lukemista ja kirjoittamista. Pistekirjoitusta ei myös opita vuodessa. Toivottavasti harjaannun vielä tästä kunhan pääsen uudelleen opettelemaan.

K: Miten hyvin tuota pistekirjoitusta löytyy

V: Yllättävän hyvin löytyy! Valtion omasta erikoiskirjastosta Celiasta löytyy lukuisia kirjoja, lehtiä ja muuta esim. pistekirjoituksena.

Kts. http://www.celia.fi/

K: Lääkepakkauksissa ainakin on pistekirjoitusta, mutta entäpä vaikka uutiset Vai onks niihinkin joku kiva tekninen laite nykyään

V: Näkövammaisille tulee viikottain uutislehti pistekirjoituksena, isofonttisena tai videona.

Sitten on näitä lukulaitteita jotka lukevat tavallisen sanomalehden tekstit ääneen, sekä lukuTV jolla voidaan lukea lehden tai kirjan tekstit niin isolla kuin haluaa ja / tai pystyy näkemään. Näitä apuvälineitä on hurja määrä erilaisia. Ja jokaiselle löytyy aina sopiva vaihtoehto. Tässä oli vain pari esimerkkiä.