Sisäkorvaistute osa 7: leikkaus

perjantaina 4. heinäkuunta 2014 kello 19:47

Saavuimme tiistaina 1.7. hieman ennen kahta potilashotelliin, johonka piti maksaa ennakkoon ja pari yötä olisi ollut tarkoitus yöpyä. Ensimmäisenä yönä me kaikki yhdessä eli minä, puolisoni Rolle ja 10kk ikäinen poikamme ja seuraavana yönä pojat keskenään yhdessä. 5v. tyttäreni Lotta oleskeli papan luona hoidossa leikkauksen ajan. Tämä ratkaisu oli helpoin meille kaikille.
Ilta menikin sitten lepäillessä ja Manun kanssa touhuillessa. Yö oli vaikea, jännitti liikaa ja verotti yöunet senkin edestä.

hotelli

2.7. Leikkauspäivä. En saanut unta yöllä puoli kahden jälkeen joten päätin herätä jo viideltä ja aloin pukemaan sekä keräämään kamat kasaan valmiiksi ennen kuin lähdetään kävelemään osasto K4:selle. Huoneen numero oli 4 ja sänkypaikka 2, ikkunan vieressä. Muita potilaita ei näkynyt, olin ainoa.

Sairaalaan tullessamme eksyimme hieman matkalla työmaan takia. Oli muutama minuutti aikaa ilmoittautua osastolle ja menin paniikkiin. Juoksin melkein loppumatkan hoputtaen Rollea. Ilmoittautumispisteessä ei ollut ketään ja sekään ei auttanut oloani yhtään. Paniikki meinasi iskeä. Etsittiin joku joka osaisi kertoa missä ihmiset ovat. Löytyi melko pian se tiskin tyyppi, joka otti minut vastaan osastolle ja heti pääsinkin omaan huoneeseen.


Ennen esilääkitystä kerroin aamun fiilikseet. :)

Vaihdoin sairaalaan tottuneena automaattisesti sairaalavaatteet päälle, mutta sitä ennen sain käskyn pestä kainalot nopeasti kun onnistuin hankkimaan hien itselleni kun ”€juoksin”€ osastolle. Hoppu siksi, kun esilääkitys piti aloittaa heti. Annettiin käteen rauhoittavia, todennäköisesti Dormicumia. Lääkkeen oton jälkeen puheeni alkoi sammaltaa ja muisti pätkiä.

Yhtäkkiä oltiin menossa leikkaussaliin. Vaikka olin rauhoittavien vaikutuksen alaisena, niin muistan jotain pientä salin toiminnasta. Sali oli vihreä, jos oikein muistan. Minulle laitettiin antureita sinne sun tänne rintakehään ja ilmeisesti muuallekin. Tämän jälkeen muistin enää vain sen suun eteen laitettavan hengitysmaskin ja laskin hengittäneeni kolmesti, jonka jälkeen pimeni kaikki. Aivan kuin kroppa laitettiin katkaisijasta OFF-tilaan.

***

Puoli neljän aikaan taisin heräillä heräämössä. Täysin varma en ole ajankulusta, mutta suurin piirtein. Näin sekavia unia ennen herättyäni ja säikähdin jotenkin. Aivan kuin päässä raksutti, että hei nyt mä voin herätä. Silmät eivät meinanneet aueta sitten millään. Torkuin hetken ennen kuin sain silmät kunnolla auki ja siihen meni reilu tunti. Iltapäivällä viideltä taisin päästä osastolle takaisin omalle paikalleni.

side

Hetken olin yksin odottamassa Rollen ja Manun tuloa. He olivat kaupungista tulossa hotellin kautta osastolle. Siinä kesti jonkun aikaa. Olin niin väsynyt ja päätä jomotti koko ajan. En jaksanut jutella paljoa Rollen kanssa. Sain silmät pysymään auki vaivoin. Nukuin tunnin verran. Kahdeksalta illalla kokeilin syödä iltapalaksi pari ruokalusikallista marjakeittoa, mutta pahoinvointi hyökkäsi päälle. Pyysin hoitajalta pahoinvointilääkettä ja se auttoi. Yön nukuin pätkissä aamuun asti. Alkuyö oli tuskallinen, kun särki päätä ja asento oli jatkuvasti kamalan huono. Pikkuhiljaa säryt hävisivät aamua kohden.

Heräsin viiden aikaan aamulla ja päätin etten nuku enää. Yhtäkkiä tupsahti pari hoitajaa kysymään vointiani ja toinen heistä laittoi kuumemittarin kainalooni. Pyysin jogurttia ”€aamupalaksi”€, kun nälkä yllätti. Kuumetta ei ollut, mikä oli tosi hyvä juttu. Ja kaikista eniten olin iloinen siitä, että sain jogurtin pysymään mahassa ilman pahoinvoinnin tuntua. Ennen kahdeksaa Rolle ja Manu tulivat paikalle. Olin niin iloinen nähdessäni heidät taas.

RolleManu

Lääkäriä en ollut tavannut vielä leikkauspäivänä, joten seuraavana aamuna jossain vaiheessa hoitaja ilmoitti, että kartiokeilakuvaus pitää ottaa ja lääkärin tapaaminen. Kuvaus meni hyvin ja kesti toki pienen hetken ennekuin saatiin hyvät kuvat. Leikkaava lääkäri Aarno D. kävi morjeestamassa meitä. Kyseli vointia ja kertoi leikkauksen menneen paremmin kuin hyvin. Lääkäri näytti minusta hieman huolestuneelta ja olikin pyytänyt etten nostele yhtään mitään painavaa viikkoon. Pyysi myös Rollea jäämään kotiin avuksi.

Sain kotiin mukaan e-reseptin, josta sain läjän 600mg buranaa jota saa popsia kolmesti päivässä tarvittaessa. Ensimmäisenä yönä kotona tarvitsin jo buranaa nukkumaan mentäessä ja aamulla herätessäni. Muuten ei särkenyt päätä sen kummempaa. Huimaus onkin toinen juttu. Sitä esiintyi vielä toisena päivänä ja todennäköisesti menee hetki ennen kuin se menee ohi. Sain myös verkkomyssyn mukaani. Se ei ollut kovin mukava yöllä, takkujen takia kaulassa kiristi mahdottomasti. Rolle koitti vähän löysentää sitä etten tukehdu siihen kesken unien. :D

Leikkaus kesti kaiken kaikkiaan ehkä (en ole vieläkään satavarma tästä) noin 6 tuntia. Leikkauksen kestosta johtuen piti asentaa pissakatetri. Ja mitähän muuta kammottavuuksia laitettiinkaan”€¦ No kuitenkin. Olo on nyt ihan ok, mutta pientä särkyä päässä esiintyy silloin tällöin. Olo kuitenkin paranee päivä päivältä vähän kerralla. Hiljaa hyvä tulee.

oikeakorva

Oikea korva (yllä) ja vasen (alla)

vasenkorva

Tikit poistetaan 17.7. omalla terveysasemalla ja aktivointiin en saanut ikävä kyllä aikaa näin keskellä kesää. Näillä näkymin aika irtoaa viimeistään elokuun alussa. Tältä siis tuntuu saada bilateraaliset sisäkorvaistutteet. Astetta verran rankempi kokemus on tämä tuplien leikkaus verrattuna yhteen SI-leikkaukseen.

Toivottavasti tämä odotus ja koettelemus palkitaan sitten myöhemmin. Tai siis maksaa itsensä takaisin.


Sisäkorvaistute osa 6: Kutsu leikkaukseen

torstaina 22. toukokuunta 2014 kello 19:11

Uusi päivä ja uudet ajatukset
Moni varmaan tiesikin, että odotin kovasti, todella kovasti KYSin lähettävän minulle kutsun sisäkorvaistuteleikkaukseen. Toivoin tiedon tulevan mahdollisimman pian. Eilen se ei tuntunut enää siltä, et saisin tietoon leikkausajan riittävän ajoissa. Soitimme toisen kerran KYSin aikatauluttajalle ja hän selitti niitä näitä ja kertoi selvästi ettei minulle ole mitään aikaa vieläkään varattunna. Petyin niin rankasti ja masennuin. Yritin sopeutua ajatukseen, että leikkaus saattaa lykkääntyä ruuhkien ym. takia jopa syyskuulle. Olin tänä aamuna psykoterapeutille avautunut tästä harmistuksen tunteesta ja pettymyksestä. Mietittiin yhdessä miten pääsen tästä ajatuksesta ja olosta yli.

Päätin aloittaa tämän päivän avaamalla uuden sivun kirjasta ja keksiä muuta mukavaa eilisen masentavan koettelemuksen sijasta. Yritin keskittyä muihin asioihin ja mietin mitä neulon seuraavaksi. Yritin saada myös otteen arjesta kiinni jotta nuppi kestäisi tämän stressin yli. Pientä flunssaa lukuunottamatta käppäilin postilaatikolle Manu-poikani ja Lotta-tyttäreni kanssa. Tarvitsin muutenkin raitista ilmaa. Naama kun oli niin tukossa kuin olla ja voi.

Yllätys…kö
Postilaatikko oli tavallista enemmän täynnä lehtiä, sanomalehtiä lähinnä. Tunsin samalla jonkin paksun kortin tai kirjeen sormissani. Äkkiä nostin lehtiläjän syliini ja huomasin ensimmäisenä paksun kirjeen. Kirjeen yläkulmassa luki KYS. Silloin tajusin heti, et ”Tää on tää tää kirje! Ei oo totta! EIKÄ, miten se on mahdollista! Eilen iltapäivällä ne sano ettei ole aikaa vielä tulossa, ainakaan hetkeen.”. Piti ihan repiä kirje auki. Halusin nipistää itseäni käteen tajutakseni etten näe unta. Kyllä, se on SE! Kutsu leikkaukseen! Voi hyvä luoja, milloin se on!

Lapussa todella luki kutsu aistinelinsairauksien osastolle keskiviikkona 2.7.2014 aamulla. Takana oli läjä muita lappusia, kuten ohjeita potilaalle, lähete labraan verikokeisiin, jonkinlainen kyselylomake omasta terveydentilasta, kartta, ym.

Voi, mä oon niin helpottunut! Nyt voin ”kuolla” rauhassa. :’D


Sisäkorvaistute osa 5: Psykologi ja puheterapeutti

keskiviikkona 7. toukokuunta 2014 kello 19:44

Piikkiä!
Viikko sitten sain vihdoin käytyä arvauskeskuksessa piikillä (Prevenar13) ja samalla tuli tietoon ettei todennäköisesti ole tehosterokotukset (erityisesti tetanus) voimassa. Ei muuta kuin uudestaan soitto tk ja uusi rokotusaika, joka on sitten 19.5.. Huoh!

 

Viimeinen käynti ennen leikkausta
Tästä käynnistä minulla oli erittäin kovat odotukset. Toivoin niin hurjan kovasti saavani tietooni leikkauspäivän ja sitä melkein ihan ekana koetin kysellä, mutta psykologi toppuutteli hetken. Palaan tähän kohta.

Taksilla mentiin täältä Jyväskylästä Kuopioon kivasti. Neuloin melkein koko matkan, mutta loppumatkalla tuli huono olo kun en ole syönyt aamupalaa kunnolla. Tuli samalla testattua tuliterät hiilikuidulliset neulepuikot, Knit Pron Karbonzit.

Pyysin ajamaan suoraan päärakennukseen, ykköseen josta hain purtavaa ennen psykologin ja puheterapeutin käyntejä. Löysin vessankin ilman kyselyjä ja suuntana rakennus kuutonen. Työmaa hankaloitti reitin hahmottamista. Löysin kumminkin reitin sinne ja eikä ollutkaan kovin pitkä matka mitä paperilla näytti.

Kävin äkkiä ilmoittautumassa ilman tulkkia ja ihan kivasti sekin meni. Kerroin että noudan tulkin heti kun olen ilmoittautunut ja sitten suoraan psykologia odottelemaan.

Psykologi
Mulla oli kamalasti perhosia mahassa. Tulkin kanssa vaihdettiin kuulumisia ja tupsahti pumpsahti tyhjästä psykologitätsynen. Tervehti iloisesti mua ja puhui erittäin s e l k e ä s t i. :D Ensitunnelma oli mukava. Kehotti vielä semmosta et jätetään tulkki käyttämättä ja aletaas puhumaan suoraan kasvotusten. Jännitti kyllä tämä erikoinen järjestely. Yleensä, tai siis oikeastaan aina, on hoidettu tulkin välityksellä. Nyt sain puhua suoraan, ihan omalla äänelläni. Nolotti aluksi, mutta unohtui aika äkkiä se jännitys. Huomasin samalla miten puhuessani viittoilin randomisti sinne tänne. En näemmä osaa olla käyttämättä käsiä lainkaan. Hah!

En muuten ole miettinyt etukäteen oikeastaan yhtään mitään mitä voisin kysellä, niiku mielenpäällä jotain. Tai oikeastaan päässäni pyöri ne samat sanat kuukaudesta toiseen kutakuin näin ”Milloin pääsen leikkaukseen Milloin on minun vuoroni”

Tunnin rupatteluun sisältyi keskustelua mm. elävistä kirjoista, kaksikielisyydestä, tulevaisuuden suunnitelmista, CI-leireistä ja -tapaamisista, ym.

Sanottii myös ettei ole vielä tiedossa leikkausaika, mutta sitä käsitellään seuraavan päivän kokouksessa, jossa käydään läpi potilaiden leikkausaikataulut. Pyysin, että soittavat mahdollisimman pian kun tieto on kulkeutunut eteenpäin, eli tarkka päivä ja klo aika. Toki kirjeenä vielä mustaa valkoisella. Tavallaan lohdutti tämä tieto, että asia on jollain tapaa etenemässä vaikkakin ei ihan toivomallani tavalla. Toivon, että heillä olisi ollut jo päätettynnä aika. Kysyttiin myös toiveita leikkausaikaan liittyen. Esitin toiveeni kesäkuulle, sillä se olisi optimaalisin ajankohta perheemme ja opiskelujeni kannalta. Toivotaan, että tämä onnistuu! Peukut pystyyn ja sormet ristiin!

Puheterapeutti
Puheterapeutti oli myös mukava tyyppi. Esitteli Nucleus 6 laitteet eli prosessorin, kaukosäätimen ja sen päänsisäisen moottoriosan piuhoineen. Jäin ihmettelemään prosessoria. Tein sellaisen havainnon, et prosessori oli melko painava, se ”koje”osa. Kyselin Nucleukseen akkuja. Mukaan kuulemma saattais tulla kolme akkua, mutta vähintään kaksi ainakin. Tuleehan sentään tuplat päähäni. Paristoja en ole ajatellut käyttää kuin ehkä jossain reissuilla jolloin ei ehkä pääse latailemaan niitä akkusia.

Tehtiin toistamiseen kuuntelutesti. 20 sanasta sain 10 oikein näkemättä huulia. Tästä näkee miten huuliltalukutaito on erittäin hyödyllinen taito. Näytettiin myös eräänlaista audiogrammikuvaa jossa oli kaikenlaisia tavaroita ja eläimiä eri taajuuksissa. Oli oikein havainnollistava kuva.

Taas juteltiin siitä leikkauksen ajankohdasta. Selitin nopeasti saman minkä puhuin psykologin kanssa. Ymmärsi täysin tilanteeni ja yrittää parhaansa mukaan saada leikkausajan kesäkuulle jos on mitenkään mahdollista.

Loppufiilikset
Samaan aikaan harmitti hiukan ja samalla olin helpottunut. Rauhoitti tieto siitä, että leikkausaika on tulossa hyvinkin pian tietooni. Ei tarvitse enää odotella kuukausitolkulla.


Sisäkorvaistute osa 3: Ensimmäinen käynti KYSissä

lauantaina 22. maaliskuunta 2014 kello 17:39

Tilasimme valmiiksi pari päivää ennen KYSiin (Kuopion yliopistollinen sairaala) reissua KELA-korvattava taksikyyti meno-paluuna. Kuski oli erittäin mukava ja selkeäpuheinen. Kerroin etten kuule kovin hyvin keskustella. Matka sujui Jyväskylästä Kuopion Puijon sairaalaan hyvin. Mitä nyt jouduttiin etsimään oikea rakennus. Kuski jäi odottamaan minua noin 3 tunniksi.

Paikka hukassa
Missä on pääovi Missä on Kuulo- ja tasapainokeskus En ole koskaan aiemmin käynyt KYSissä. Kyselin ehkä viideltä eri ihmiseltä minne minun täytyi kävellä, jotta pääsisin sinne oikealle polille. Löytyihän se lopulta parin erehdyksen kautta.

Ilmoittautuminen
Ilmoittautumispisteessä oli erittäin mukava nainen. Aivan heti alussa hän kysyi, että millä kulkuneuvolla tulin paikalle. Kerroin taksikyydistä. Sain laskun ja matkakorvauslaput. Menin odottamaan aulaan lääkäriä.

Minulla on aina sairaalareissuilla tulkki tilattuna. Olin aluksi aivan paniikissa, kun huomasin ettei tulkki ole ajoissa paikalla. Pienen piinaavan hetken jälkeen tulkki tupsahti paikalle sovittuna aikana. Helpotus oli valtava. Tutustuimme hetken toisiimme ja höpöttelimme koirista. Ja yhtäkkiä ilmoittautumispisteen nainen tuli kertomaan meille ettei lääkäri voi vielä ottaa minua vastaan, kun hän on leikkaussalissa. Odotimme kaiken kaikkiaan tunnin häntä. Murehdin samalla siitä, että ehdinkö hoitaa kaiken ennen kuin taksin kanssa sovittu lähtöaika koittaa.

Lääkäri
Nimeäni huudettiin ja kättelin lääkäriä. Kerroin olevani valmis 17 vuoden jälkeen ottamaan implantin. Minulle tosiaan tarjottiin implantti ensimmäisen kerran ollessani 10-vuotias, kieltäydyin voimakkaasti sillä en kokenut tarvetta sille. Samalla linjalla olen ollut nämä kaikki 17 vuoden ajan. Kerroin myös kiusaamisesta ja peloista joiden takia en aiemmin ollut valmis tähän prosessiin. Lisäsin vielä painaviksi syiksi Usherin syndrooman etenemisen, opiskelujen saattamista loppuun sekä pienten lasten kanssa touhuamisessa sattunesista ongelmista kuulon osalta. Lääkäri nyökytteli ja ymmärsi täysin tilanteeni.

Kerroin myös siitä, että olen ottanut reippaasti asioista selvää. Riskeistä, kokemuksista ja ennen kaikkea haalinut itselleni vertaistukea. Olin jonkin aikaan pohtinut otanko MED-ELin vai Cochlearin. Kysyin vielä lääkärin mielipidettä asiaan. Hän kertoi ettei halua mennä tyrkyttämisen puolelle, mutta kertoi mielellään molempien eduista. Se helpotti minua ymmärtämään mitä eroja näissä kahdessa on eri laitteissa on. Ja kenellekkään ei varmasti tullut lopullinen valintani yllätyksenä, sillä Cochlear Nucleus 6 oli varma valinta itselleni.

MRI ja TT -kuvista vielä. Kuvat olivat priimaa ja päässä ei mitään vikaa löytynyt, toisin sanoen ei ole estettä leikkaukselle. Kuulohermot tallessa ja toimivat. Helpotus oli valtava kun kuulin nämä sanat.

Sitten päästäänkin siihen, että kumpaan korvaan ensin leikataan. Tässä vaiheessa sanoin rehellisesti suoraan haluavani molempiin korviin, mieluusti kerralla molemmat. Tiesin kyllä, ettei aikuisille tehdä pahemmin kahden korvan leikkausta samalla kertaa. Ainoastaan lapsia.

Odotin jo tässä vaiheessa lääkärin toppuuttelevan minua ja kieltäytyvänsä leikkaamasta samaan aikaan molempia korvia. Mutta sitä kieltoa ei tullut. Kysyin vielä, että jos otan nyt yhden ja milloin toinen leikattaisiin. Kulemma puolen vuoden kuluessa. Perusteli syyksi hyvin heikot käyrät ja leikkausta ei kannata enää pitkittää. Sitten möläytin ääneen, että onko mitenkään mahdollista saada näin aikuisena kaksi implanttia samalla kerralla jos tilanne on tämä. Lääkäri kertoi sen olevan hyvinkin mahdollista.

Tämän jälkeen hän kysyi vielä haittaako minua jos olisin 6 viikkoa kuurona, siis aivan kuurona. Sanoin ”ei” ja hymyilin suuresti. Kerroin pärjääväni aivan loistavasti viittomakielen kanssa. Tuntui jotenki älyttömältä tuo kysymys omalla kohdallani, mutta ymmärsin kyllä pointin miksi näin kysyttiin. Itseasiassa naureskelin itsekseni. Koen sen valtavana etuna olla kaksikielinen. Ja tässä tapauksessa etu oli tarpeen.

Olin samaan aikaan aivan liekeissä ja innoissani ja samaan aikaan epävarma ja kyseenalaistin sen, et tulkkasiko tulkki mahdollisesti tuon edellisen keskustelun väärin. Oli ihan pakko vielä varmistaa, että onko tämä todellakin toteutettavissa ja päätös vahvistettu. Vastaus oli ”kyllä”. Silloin tunsin lentäväni avaruuteen asti. En voinut uskoa todeksi. Koin olevani niin onnekas ja halusin jakaa puolisoni kanssa nämä eeppiset fiilikset.

Kuulotutkimus uusiksi
Otettiin vielä kerran samat kuulotestit kuten tammikuussa KS-KS:ssa. Tulokset vastasivat täysin. Sanojen erottelussa en meinannut pystyä keskittymään ollenkaan kuunteluun, kun olin niin fiiliksissä ja päässtäni pyörällä. Piti ihan hillitä itseäni, tosissani!

Leikkaukseen liittyvät kyselyt ja ohjeet
Keskustelin kolmannen henkilön kanssa leikkaukseen liittyvistä asioista. Terveydentilaa tarkisteltiin, otettiin verenpaine, paino, sykkeen tasaisuuden tarkistus. Annettiin potilasohje käteeni, jossa kerrotaan mitä asioita pitää ottaa huomioon ja päivä ennen leikkausta liittyviä tärkeitä huomautuksia kuten pesu, ruokailu, ym. Kyselin sitten, että mites nämä takut. ”Pitääkö ajaa irokeesiksi”, kyselin. Ei kuulemma tarvitse ja hiusta otetaan vain vähän pois. Tämä oli tavallaan helpotus itselleni, mutta toisaalta maailmani ei kaadu siihen jos muutama  hassu takkunen lähtee veks.

Kotiinpaluu
Leikkaukseen liittyvistä kysymyksissä venyi sen verran, että piti tulkin avustuksella soittaa taksikuskilleni. Selitin tässä kestävän vielä hetken. Kuski oli erittäin ymmärtäväinen ja odotti kärsivällisesti. Loppujen lopuksi hän joutui odottamaan vielä vain noin 20 minuuttia.

Täytin leikkaukseen liittyvän lapun, jossa kyseltiin kaikenlaisista sairauksista. Palautin laput ilmoittautumispisteeseen ja lähdin heti etsimään autoa. Kotimatka meni ihmeen nopeasti. Odotin vain pääseväni kertomaan kaiken tämän miehelleni.

***

Lopuksi kippis tälle imppaprosessille!

 

RosePommac

Ps. Tää Pommac Rosé on muuten hyvää!

 


Sisäkorvaistute osa 2: Pääkuvaus

perjantaina 21. helmikuunta 2014 kello 22:28

Tietokonetomografia ja magneettikuvaus

Päänalueen kuvaukset otettu. TT-kuvaus oli suhteellisen nopea ja hiljainen toimenpide. Taisi kestää ehkä muutama minuutti. Ennen kuin TT-kuvaus aloitettiin, minulle laitettiin oikeaan käsivarteen tiputusletku gadoliniumia (maametallia), eli tehosteainetta varten. Itse tehosteainetta ei laitettu heti kuin vasta magneettikuvauksen loppuvaiheessa.

Magneettikuvaushuone oli itsestään kaunis, huone oli skandinaavisen hillitty harmaa. Taustalla oli maalattu tai tarralla tehty valtava valkoinen puu.  Aivan kuin olisin menossa kylpylään. Fiilikset olivat pelonsekavat ja koetin psyykata itseni. Pitkään makuulla ollessani pelkäsin tekeväni hassuja säpsähdysliikkeitä.  Pääni aseteltiin hyvin paikoilleen ja enkä päässyt vahingossa liikuttamaan itseäni. Korviini asetettiin korvatulpat laitteen kovaäänisyyden vuoksi. Käteeni laitettiin harmaa pallo, jota voin puristaa jos tuli hätä. Pääni päälle asetettiin lopuksi jonkinlainen muovinen osa. Hoitaja kertoi, että laita vain silmät kiinni jos alkaa tuntua ahdistavalta. Mitään peiliä ei edessä ollut.

Lopulta olin puoliksi tunnelin sisällä. Siinä vaiheessa aloin panikoimaan ja ihmettelin hiljaisuutta, kunnes yhtäkkiä alkoi järjetön meteli. Varauduin jo siihen, että joudun makaamaan pitkään paikoillani. Loppujen lopuksi olin vain 13 minuuttia laitteen sisällä. Sen ajan rauhoittelin itseni laulamalla päässäni Backstreet Boysin I Want It That Way:ta.

Lopussa hoitaja kyseli hätääntyneenä olenko kunnossa. Jouduin kovasti vakuuttelemaan olevani OK. Naamani ehkä oli valkoinen tai jotain. :D Kaikki tämä oli jännittävää ja samalla pelottavaa. En ihan heti uudelleen haluaisi kokea.