Sisäkorvaistute osa 6: Kutsu leikkaukseen

torstaina 22. toukokuunta 2014 kello 19:11

Uusi päivä ja uudet ajatukset
Moni varmaan tiesikin, että odotin kovasti, todella kovasti KYSin lähettävän minulle kutsun sisäkorvaistuteleikkaukseen. Toivoin tiedon tulevan mahdollisimman pian. Eilen se ei tuntunut enää siltä, et saisin tietoon leikkausajan riittävän ajoissa. Soitimme toisen kerran KYSin aikatauluttajalle ja hän selitti niitä näitä ja kertoi selvästi ettei minulle ole mitään aikaa vieläkään varattunna. Petyin niin rankasti ja masennuin. Yritin sopeutua ajatukseen, että leikkaus saattaa lykkääntyä ruuhkien ym. takia jopa syyskuulle. Olin tänä aamuna psykoterapeutille avautunut tästä harmistuksen tunteesta ja pettymyksestä. Mietittiin yhdessä miten pääsen tästä ajatuksesta ja olosta yli.

Päätin aloittaa tämän päivän avaamalla uuden sivun kirjasta ja keksiä muuta mukavaa eilisen masentavan koettelemuksen sijasta. Yritin keskittyä muihin asioihin ja mietin mitä neulon seuraavaksi. Yritin saada myös otteen arjesta kiinni jotta nuppi kestäisi tämän stressin yli. Pientä flunssaa lukuunottamatta käppäilin postilaatikolle Manu-poikani ja Lotta-tyttäreni kanssa. Tarvitsin muutenkin raitista ilmaa. Naama kun oli niin tukossa kuin olla ja voi.

Yllätys…kö
Postilaatikko oli tavallista enemmän täynnä lehtiä, sanomalehtiä lähinnä. Tunsin samalla jonkin paksun kortin tai kirjeen sormissani. Äkkiä nostin lehtiläjän syliini ja huomasin ensimmäisenä paksun kirjeen. Kirjeen yläkulmassa luki KYS. Silloin tajusin heti, et ”Tää on tää tää kirje! Ei oo totta! EIKÄ, miten se on mahdollista! Eilen iltapäivällä ne sano ettei ole aikaa vielä tulossa, ainakaan hetkeen.”. Piti ihan repiä kirje auki. Halusin nipistää itseäni käteen tajutakseni etten näe unta. Kyllä, se on SE! Kutsu leikkaukseen! Voi hyvä luoja, milloin se on!

Lapussa todella luki kutsu aistinelinsairauksien osastolle keskiviikkona 2.7.2014 aamulla. Takana oli läjä muita lappusia, kuten ohjeita potilaalle, lähete labraan verikokeisiin, jonkinlainen kyselylomake omasta terveydentilasta, kartta, ym.

Voi, mä oon niin helpottunut! Nyt voin ”kuolla” rauhassa. :’D


Sisäkorvaistute osa 5: Psykologi ja puheterapeutti

keskiviikkona 7. toukokuunta 2014 kello 19:44

Piikkiä!
Viikko sitten sain vihdoin käytyä arvauskeskuksessa piikillä (Prevenar13) ja samalla tuli tietoon ettei todennäköisesti ole tehosterokotukset (erityisesti tetanus) voimassa. Ei muuta kuin uudestaan soitto tk ja uusi rokotusaika, joka on sitten 19.5.. Huoh!

 

Viimeinen käynti ennen leikkausta
Tästä käynnistä minulla oli erittäin kovat odotukset. Toivoin niin hurjan kovasti saavani tietooni leikkauspäivän ja sitä melkein ihan ekana koetin kysellä, mutta psykologi toppuutteli hetken. Palaan tähän kohta.

Taksilla mentiin täältä Jyväskylästä Kuopioon kivasti. Neuloin melkein koko matkan, mutta loppumatkalla tuli huono olo kun en ole syönyt aamupalaa kunnolla. Tuli samalla testattua tuliterät hiilikuidulliset neulepuikot, Knit Pron Karbonzit.

Pyysin ajamaan suoraan päärakennukseen, ykköseen josta hain purtavaa ennen psykologin ja puheterapeutin käyntejä. Löysin vessankin ilman kyselyjä ja suuntana rakennus kuutonen. Työmaa hankaloitti reitin hahmottamista. Löysin kumminkin reitin sinne ja eikä ollutkaan kovin pitkä matka mitä paperilla näytti.

Kävin äkkiä ilmoittautumassa ilman tulkkia ja ihan kivasti sekin meni. Kerroin että noudan tulkin heti kun olen ilmoittautunut ja sitten suoraan psykologia odottelemaan.

Psykologi
Mulla oli kamalasti perhosia mahassa. Tulkin kanssa vaihdettiin kuulumisia ja tupsahti pumpsahti tyhjästä psykologitätsynen. Tervehti iloisesti mua ja puhui erittäin s e l k e ä s t i. :D Ensitunnelma oli mukava. Kehotti vielä semmosta et jätetään tulkki käyttämättä ja aletaas puhumaan suoraan kasvotusten. Jännitti kyllä tämä erikoinen järjestely. Yleensä, tai siis oikeastaan aina, on hoidettu tulkin välityksellä. Nyt sain puhua suoraan, ihan omalla äänelläni. Nolotti aluksi, mutta unohtui aika äkkiä se jännitys. Huomasin samalla miten puhuessani viittoilin randomisti sinne tänne. En näemmä osaa olla käyttämättä käsiä lainkaan. Hah!

En muuten ole miettinyt etukäteen oikeastaan yhtään mitään mitä voisin kysellä, niiku mielenpäällä jotain. Tai oikeastaan päässäni pyöri ne samat sanat kuukaudesta toiseen kutakuin näin ”Milloin pääsen leikkaukseen Milloin on minun vuoroni”

Tunnin rupatteluun sisältyi keskustelua mm. elävistä kirjoista, kaksikielisyydestä, tulevaisuuden suunnitelmista, CI-leireistä ja -tapaamisista, ym.

Sanottii myös ettei ole vielä tiedossa leikkausaika, mutta sitä käsitellään seuraavan päivän kokouksessa, jossa käydään läpi potilaiden leikkausaikataulut. Pyysin, että soittavat mahdollisimman pian kun tieto on kulkeutunut eteenpäin, eli tarkka päivä ja klo aika. Toki kirjeenä vielä mustaa valkoisella. Tavallaan lohdutti tämä tieto, että asia on jollain tapaa etenemässä vaikkakin ei ihan toivomallani tavalla. Toivon, että heillä olisi ollut jo päätettynnä aika. Kysyttiin myös toiveita leikkausaikaan liittyen. Esitin toiveeni kesäkuulle, sillä se olisi optimaalisin ajankohta perheemme ja opiskelujeni kannalta. Toivotaan, että tämä onnistuu! Peukut pystyyn ja sormet ristiin!

Puheterapeutti
Puheterapeutti oli myös mukava tyyppi. Esitteli Nucleus 6 laitteet eli prosessorin, kaukosäätimen ja sen päänsisäisen moottoriosan piuhoineen. Jäin ihmettelemään prosessoria. Tein sellaisen havainnon, et prosessori oli melko painava, se ”koje”osa. Kyselin Nucleukseen akkuja. Mukaan kuulemma saattais tulla kolme akkua, mutta vähintään kaksi ainakin. Tuleehan sentään tuplat päähäni. Paristoja en ole ajatellut käyttää kuin ehkä jossain reissuilla jolloin ei ehkä pääse latailemaan niitä akkusia.

Tehtiin toistamiseen kuuntelutesti. 20 sanasta sain 10 oikein näkemättä huulia. Tästä näkee miten huuliltalukutaito on erittäin hyödyllinen taito. Näytettiin myös eräänlaista audiogrammikuvaa jossa oli kaikenlaisia tavaroita ja eläimiä eri taajuuksissa. Oli oikein havainnollistava kuva.

Taas juteltiin siitä leikkauksen ajankohdasta. Selitin nopeasti saman minkä puhuin psykologin kanssa. Ymmärsi täysin tilanteeni ja yrittää parhaansa mukaan saada leikkausajan kesäkuulle jos on mitenkään mahdollista.

Loppufiilikset
Samaan aikaan harmitti hiukan ja samalla olin helpottunut. Rauhoitti tieto siitä, että leikkausaika on tulossa hyvinkin pian tietooni. Ei tarvitse enää odotella kuukausitolkulla.